Keitä olivat viime sodan aikana luovutetut?

Keitä olivat viime sodan aikana luovutetut?


Edellisessä numerossa

http://files.kotisivukone.com/kansanaani.kotisivukone.com/kns5-11.pdf

(5/2011) kirjoitin kahdeksasta Suomesta Gestapolle luovutetusta juutalaisesta.

Taannoisen pääministeri Paavo Lipposen siunaama valtiollinen anteeksipyyntö näiden kahdeksan Suomesta Gestapolle luovutetun juutalaisen kohdalla on vähintä, mitä Suomen valtio voi tehdä. Luovuttivathan valtion viranomaiset nämä ihmiset tietoisesti varmaan tuhoon. Seitsemää luovutettua kohtasi kuolema fasistisen Hitler Saksan Gestapon käsissä ja keskitysleireillä. Yksi heistä säilyi hengissä kuin ihmeen kaupalla.

Eräiden kuvausten mukaan on pidettävä ihmeenä, että Valpon kuulusteltaviksi joutuneet selvisivät suomalaisten viranomaisten käsistä hengissä. Sodan jälkeen Helsingin Sanomissa julkaistiin 23. päivänä toukokuuta vuonna 1947 uutinen otsikolla: ”Järkyttäviä kertomuksia Aarne Kauhasen pahoinpitelyistä”. Uutinen perustui Ruotsissa paossa olleiden juutalaisten yhteyden ottoon Ruotsissa ilmestyneen Expressen-lehden toimitukseen. Näin kertoo eräs heistä Suomen Valtiollisen poliisin kuulustelumenetelmistä:

”…Olin juutalainen, mikä oli Kauhaselle ratkaiseva tekijä. Ainoas­taan se, että olin suomalaisen naisen kanssa naimisissa, pelasti henkeni. Kauhanen kuulusteli minua aamuvarhaisesta myöhään iltaan, jolloin olin tajuton, eivätkä kuulustelut voineet enää jatkua. Ensin käytettiin sormipuristimia ja pahoinpitelyä nyrkein, ja kun kaaduin lattialle, jatkui pahoinpitely potkuin ja iskuin vatsaan. Kolme miestä suoritti kuulustelut Kauhasen johdolla. Kun pyövelin täytyi syödä päivällistä, minut pantiin lukkojen taakse lausumalla, että juutalaisen on oltava nälkäinen! Poistuessaan huoneesta Kauhanen jätti pöydälle pistoolinsa ikäänkuin vihjauksena, mitä minun pitäisi hänen mielestä tehdä.

Kun minut sitten illalla herätettiin tajuntaan vielä parin tunnin pahoinpitelyn jälkeen, pantiin eteeni arkin pituinen kirjelmä, joka minut pakotettiin allekirjoittamaan, että sain siitä lukea sanaakaan. Minut pakotettiin myös lupaamaan, etten kertoisi mitään tapahtuneesta viranomaisille, omaisilleni, lääkärille tai lakimiehelleni.”

Pelkästään edellä oleva lainaus kirjasta ”Setä Stiller – Valpon ja Gestapon välissä” osoittaa, että taitaa Suomen viranomaisten anteeksipyynnöt ja totuuden mukaiset selvitykset olla vasta alkumetreillä.

Merkillinen yhteensattuma on tänä päivänä maassamme vellova pakolais- ja vihapuhekeskustelu. Merkilliseksi sen tekee se, että maamme historian havinasta löytyy jonkinkaltaisia yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi viime sotien aikana oli Valpon päällikkönä tuomari Arno Anthoni. Hän esiintyi sodan jälkeen puhtaana pulmusena. Tietojeni mukaan hän on ainoa suomalainen sodanaikainen henkilö, jota on vaadittu sotarikollisena Nürnbergin oikeuden eteen tuomittavaksi. Vaatimuksen esitti liittoutuneiden keskuudesta Englanti. Asia jäi syystä tai toisesta esitetyksi vaatimukseksi. Anthonin toimintaa käsiteltiin Suomen oikeuslaitoksessa, mutta kuten arvata saattaa hänet päästettiin pään silityksellä. On hämmästyttävää kuinka nopeasti oikeudenkäynnin jälkeen Anthonin muisti palautui. Hän työllistyi hyvin nopeaan tahtiin kenenkäs muun palvelukseen kuin vuorineuvos Petter Forsströmin (”Kalkki-Petteri) Lohjan Kalkki Oy:n.

Tiedetään, että Valpon ja Viron Gestapon välillä on ollut yhteys. Viron Gestapon päällikkönä toimi Martin Sandberg. Jälkipolvien tiedossa on esimerkiksi Valpon kirje Sandbergille lokakuussa 1942. Kirjeessä Valpo ilmoitti lähettävänsä tulevana lauantaina Tallinnaan 27 henkilöä. Kirjeessä mainittiin erikseen, että lähetettävien joukossa oli myös juutalaisia.

Tiedetään sekin, että Anthoni oli sopinut ennakkoon, sisäministeri Horellin kanssa, että juutalaisiin kohdistunet toimenpiteet ovat puhtaasti poliisitoimia. Valpo esitti asian, että maasta karkotettavat olivat vain rikollisia eikä pelokkaita Suomesta turvapaikkaa hakevia.

Tiedetään myös, että Anthonilla oli aikaisempaa kokemusta ulkomaalaisten luovuttamisesta saksalaisille. Olihan hän jo aikaisemmin kirjoittanut Berliiniin, Gestapon päällikölle Heinrich Müllerille, toimittavansa laivalla Turusta Stettiniin 11 henkilöä. Tällä kertaa luovutetut olivat eri kansallisuuksia, pääasiassa belgialaisia. Tiedetään, että ainakin osa heistä oli talvisodan vapaaehtoisina maahan tulleita. Heidät niin ikään luovutettiin ”puhtaana poliisitoimena” saksalaisille.

Syyskuussa 1942 tiedetään Valpon poistaneen Suomesta 26 luvattomasti maassa oleskellutta venäläistä ja virolaista. Heidät kaikki toimitettiin Viroon Gestapolle.

Karkotuksista hankki sisäministeri Horelli, jotta muodollisuudet tulisi hoidettua, yleensä lausunnon ulkoministeri Wittingiltä. Tiettävästi Witting ei vastustanut karkotuksia, joten sisäministeri Horelli laittoi toimeksi.

Timo Kangasmaa

Kansan ääni    http://www.kansanaani.net/

(Kirjoituksen laatimiseen käytetty lähdeteoksena: Roni Smolar, ”Setä Stiller; Valpon ja Gestapon välissä” Tammi 2003)